Alkoholismi ja epävakaa persoonallisuushäiriö

Epävakaa persoonallisuushäiriö esiintyy usein yhdessä muiden mielenterveyteen vaikuttavien ongelmien kanssa. Alkoholismi on yleistä tunne-elämän epävakaudesta kärsivien ihmisten keskuudessa. Tässä artikkelissa käsitellään alkoholismin ja epävakaan persoonallisuushäiriön esiintyvyyttä yhdessä, sekä syitä siihen miksi ne ovat yleinen parivaljakko. Lisäksi tarkastellaan keinoja auttaa alkoholismista ja rajatilaoireyhtymästä kärsivää läheistä tai hankkia itselleen apua, mikäli kärsii näistä ongelmista.

Alkoholismin ja epävakaan persoonallisuushäiriön yleisyys

Epävakaan persoonallisuushäiriön ja päihteiden käytön välillä on huomattava yhteys. Erään tutkimuksen mukaan 60 %:lla psykiatrisen sairaalan potilaista, joilla oli diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, todettiin myös jokin päihderiippuvuus. Yleisin päihdeongelma tunne-elämältään epävakaiden ihmisten keskuudessa on alkoholismi. Arviolta puolet diagnosoiduista potilaista on myös alkoholisteja.

Alkoholismin ja epävakaan persoonallisuushäiriön yhteisvaikutus

Tutkimusten mukaan sekä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä että alkoholismista kärsivillä ihmisillä on enemmän vaikeuksia elämässään ja heidän hoitovasteensa on huonompi kuin ihmisillä, joilla on vain toinen näistä mielenterveysongelmista. Päihdehoito tehoaa heihin huonommin, heillä on enemmän masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia, ja he ovat alttiimpia muille riippuvuuksille (kuten ahmimiselle tai uhkapelille) kuin alkoholistit, jotka eivät kärsi tunne-elämän epävakaudesta.

Miksi alkoholismi ja epävakaa persoonallisuushäiriö esiintyvät usein yhdessä?

Useat tekijät vaikuttavat alkoholismin ja tunne-elämän epävakauden yhteisesiintyvyyteen. Ensinnäkin, niihin saattavat vaikuttaa samat geneettiset riskitekijät; ihmiset joilla on geneettinen taipumus sairastua epävakaaseen persoonallisuushäiriöön ovat vaarassa sairastua myös alkoholismiin. Taustalta saattaa löytyä myös yhteisiä ympäristötekijöitä. Esimerkiksi lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu (kuten psyykkinen, fyysinen tai seksuaalinen väkivalta, hylkääminen) voidaan liittää sekä epävakaaseen persoonallisuushäiriöön että alkoholismiin. Myös muita selitysmalleja on löydettävissä. Tunne-elämältään epävakaat henkilöt voivat käyttää alkoholia heikentääkseen intensiivisiä tunnekokemuksiaan, jotka ovat eräs tämän persoonallisuushäiriön keskeinen piirre. Ja koska näitä voimakkaita tunteita esiintyy toistuvasti, niiden hillitseminen alkoholilla voi helposti johtaa väärinkäyttöön tai riippuvuuden syntymiseen.

Apua alkoholismiin ja tunne-elämän epävakauteen

Jos sinä tai läheisesi kärsii alkoholismista ja epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, on apu tarpeen. Näitä kahta mielenterveysongelmaa yhdessä ei ole helppoa selättää itsekseen. Etsi itsellesi ammattiapua ottamalla yhteyttä lääkäriin – hän ohjaa sinut eteenpäin. Voit myös hakeutua AA-kerhoon.

Suomennettu artikkelista: Kristalyn Salters-Pedneault (PhD): ”Alcoholism and Borderline Personality Disorder.” Päivitetty 30.4.2010. Luettu internet-osoitteessa: http://bpd.about.com/od/relatedconditions/a/alcobpd.htm [26.1.2012]

Lisätietoa aiheesta: 

·         Terveyskirjasto: ”Alkoholiriippuvuus (alkoholismi)” http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00196

·         Wikipedia: ”Alkoholismi” http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi

·         Päihdelinkin juomatapatesti http://www.paihdelinkki.fi/testaa/juomatapatesti

·         Dr. Leland Heller:”What are the effects of alcohol on depression and BPD?” HealthyPlace. America’s Mental Health Channel -sivusto, julk. 1.5.2010. http://www.healthyplace.com/personality-disorders/life-at-the-border/what-are-the-effects-of-alcohol-on-depression-and-bpd/menu-id-1466/ [26.1.2012]

·         ”Borderline Personality Disorder”, Michael’s House -internetsivusto http://www.michaelshouse.com/dual-diagnosis/borderline-personality-disorder-dual-diagnosis/ [26.1.2012]

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö - ovatko ne yhteydessä toisiinsa?

Ovatko kaksisuuntainen mielialahäiriö (maanis-depressiivisyys) ja epävakaa persoonallisuushäiriö yhteydessä toisiinsa? Epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosi on ollut kiistanalainen siitä saakka, kun se ensimmäisen kerran tunnustettiin mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmässä (Diagnostic and Statistic Manual of Mental Disorders eli DSM) vuonna 1980. Eräs kiista, jota ei vieläkään ole kyetty ratkaisemaan liittyy kysymykseen, onko epävakaa persoonallisuushäiriö pelkkä muunnelma kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Mitä yhteistä kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä ja epävakaalla persoonallisuushäiriöllä on?

Pääasiallinen syy siihen, miksi jotkut asiantuntijat ovat esittäneet epävakaan persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön olevan yhteydessä toisiinsa on, että molemmille on tyypillistä mielialan epävakaus. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy mielialan vaihtelua depressiosta maniaan (mielentila, jossa henkilö tuntee riemua, aktiivisuus lisääntyy ja unentarve vähenee) tai hypomaniaan (manian lievempi muoto). Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyy niin ikään mielialan vaihtelua (tunteiden säätelyn epävakautta, engl. ”emotion dysregulation” tai ”affective instability”). Tunne-elämältään epävakaiden henkilöiden mieliala voi toistuvasti vaihdella hyvästä todella ahdistuneeseen, ja nämä muutokset voivat tapahtua minuuteissa. Impulsiivinen käytös on myös yleistä sekä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä että epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä ihmisillä.

Miten kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö eroavat toisistaan?

Tietyt merkittävät tekijät erottavat epävakaan persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön toisistaan. Vaikka niissä molemmissa on keskeistä muutokset mielialassa, näiden muutosten laatu voi olla hyvin erilaista. Epävakaassa persoonallisuushäiriössä mielialanvaihtelut ovat yleensä lyhytaikaisia – ne voivat kestää muutamia tunteja kerrallaan. Sen sijaan kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä mielialanvaihtelut kestävät yleensä päiviä tai jopa viikkoja. Lisäksi, epävakaassa persoonallisuushäiriössä mielialanvaihtelut ovat yleensä seurausta jostakin ulkoisesta stressitekijästä (kuten riidasta läheisen ihmisen kanssa), kun taas kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä muutos vallitsevassa mielialassa voi ilmaantua kuin salama kirkkaalta taivaalta. Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyvät mielialanvaihtelut pitävät harvoin sisällään riemua – yleensä muutos tapahtuu alakulosta normaaliin (feeling ”OK”), kun taas kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on tyypillistä, että paha olo vaihtuu todella hyväksi tai riemulliseksi mieleksi.

Ovatko kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö yhteydessä toisiinsa?

Vaikka asia on edelleen jossain määrin kiistanalainen, tutkimus ei ole osoittanut vahvaa näyttöä epävakaan persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön välisestä yhteydestä. On olemassa joitakin todisteita siitä, että henkilöt joilla on epävakaa persoonallisuushäiriö, saavat todennäköisemmin myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin kuin muita persoonallisuushäiriöitä sairastavat ihmiset. Erään tutkimuksen mukaan noin 20 %:ia henkilöistä, joilla on epävakaa persoonallisuushäiriö, kärsivät myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, kun taas vain noin 10 %:ia muita persoonallisuushäiriöitä sairastavista ihmisistä on diagnosoitu myös kaksisuuntaisiksi. Tämä saattaa tarkoittaa, että jonkinlainen yhteys epävakaan persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön välillä on, mutta tutkimustulos saattaa osaltaan selittyä myös diagnostiikan epätarkkuudella.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö – loppupäätelmä

Tällä hetkellä ei ole olemassa riittävästi tutkimusnäyttöä osoittamaan, että epävakaan persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön välillä vallitsisi yhteys. Vaikka häiriöissä on tiettyjä yhteisiä piirteitä, niistä löytyy myös selkeitä eroavaisuuksia. Myöskään näiden kahden häiriön esiintyvyys yhdessä ei ole riittävän laajaa osoittamaan, että ne olisivat yhteydessä toisiinsa. Aihetta on kuitenkin syytä tutkia tarkemmin. Tulevaisuudessa esimerkiksi genetiikan ja biologian aloilla tehtävät lisäselvitykset epävakaan persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön syistä voivat paljastaa uusia yhteyksiä näiden kahden häiriön välillä.

Suomennettu artikkelista:   http://bpd.about.com/od/relatedconditions/a/BPDVBipolar.htm

Lähteet:

American Psychiatric Association. Diagnostic and statistical manual of mental disorders, 4th ed, text revision. Washington, DC, Author, 2000.

Gunderson JG, Weingberg I, Daversa MT, Kueppenbender KD, et al. "Descriptive and Longitudinal Observations on the Relationship of Borderline Personality Disorder and Bipolar Disorder." American Journal of Psychiatry, 163:1173-1179, 2006.

Paris, J. "Borderline or Bipolar? Distinguishing Borderline Personality Disorder from Bipolar Spectrum Disorders." Harvard Review of Psychiatry, 12:140-145, 2004.

Epävakaan persoonallisuushäiriön tyypit

Toimintakyky

Tunne-elämältään epävakaat ihmiset eroavat toisistaan huomattavasti toiminnallisuutensa perusteella; se tarkoittaa kykyä elää normaalia elämää, työskennellä kodissa tai kodin ulkopuolella, selviytyä jokapäiväisistä ongelmista, olla yhteydessä toisiin ihmisiin, ja niin edelleen.

Jotkut epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät eivät kykene tekemään työtä. He saattavat viettää runsaasti aikaa sairaalassa itsetuhoisen käytöksen, syömishäiriöiden, päihdeongelmien tai itsemurhayritysten takia. Epävakaa persoonallisuushäiriö saattaa myös vaikeuttaa ihmissuhteiden muodostamista, joten joillakin voi olla todella heikko turvaverkko. Jotkut tunne-elämältään epävakaat henkilöt eivät kykene hoitamaan raha-asioitaan, joten pahimmillaan heillä ei ole varaa edes ruokaan tai asuntoon. 

Tällaisten heikosti toimintakykyisten rajatilapotilaiden läheiset huomaavat usein elävänsä kriisistä kriisiin. He tuntevat, että heitä manipuloidaan itsetuhoisen käytöksen ja itsemurhayritysten avulla. Kuitenkin, koska tunne-elämältään epävakaa ihminen on mitä ilmeisimmin sairas, läheiset yleensä saavat ymmärrystä ja tukea perheeltään ja ystäviltään.

Paremman toimintakyvyn omaavien epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien henkilöiden käytös on suurimman osan ajasta normaalia.  Menestyvinä, ulospäin suuntautuneina ja pidettyinä ihmisinä he saattavat paljastaa toisen puolen itsestään vain läheisimmille ihmisille. Vaikka he voivat kärsiä täsmälleen yhtä vakavista ongelmista kuin vähäisemmän toimintakyvyn omaavat rajatilapotilaat, he osaavat peittää tilansa hyvin – itse asiassa jopa niin taitavasti, että ovat sisäisesti vieraantuneita omasta itsestään. 

Tällaisten toimintakyvyltään parempien rajatilapotilaiden omaiset kaipaavat käsityksilleen ja tuntemuksilleen vahvistusta. Ystävät ja perheenjäsenet, jotka eivät tunne epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivää henkilöä kovin hyvin, eivät välttämättä suhtaudu vakavasti heidän kertomuksiinsa raivosta ja verbaalisesta väkivallasta. Monet omaiset ovat kertoneet, että jopa heidän terapeuttinsa ovat kieltäytyneet uskomasta heitä, kun he ovat kuvailleet rajatilapotilaan mieletöntä käytöstä.

Toimintakyvyltään hyvän ja huonon rajatilapotilaan väliin mahtuu toki runsaasti erilaisia variaatioita. Stressaavat tapahtumat ovat todennäköisimpiä toiminnallisuutta heikentävien selviytymismekanismien laukaisijoita.

Sisäänpäin kääntynyt ja ulospäin suuntautunut käytös

Epävakaan käytöksen keskiössä on yleensä yksi asia: pyrkimys selviytyä sisäisen tuskan kanssa. Rajatilaoireyhtymästä kärsivät henkilöt voivat kuitenkin toteuttaa tätä pyrkimystä mitä erilaisimmin keinoin. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien ihmisten käyttäytyminen voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: sisäänpäin kääntynyt ja ulospäin suuntautunut käytös. Tämä ei ole virallisesti tunnustettu ja tieteellisesti tutkittu, vaan käytännön kokemusten perusteella tehty jako, jonka tarkoituksena on nostaa esille vallitsevia eroavaisuuksia.

Ulospäin suuntautuneelle käyttäytymiselle on ominaista yritys vähentää sisäistä tuskaa kaatamalla se jonkun toisen niskaan – esimerkiksi raivoamalla, syyttelemällä, kritisoimalla, tai harjoittamalla sanallista tai jopa fyysistä väkivaltaa. Ulospäin suuntautunut käytös aiheuttaa suoranaista tuskaa ystäville, perheenjäsenille ja elämänkumppanille. Eräs nainen esimerkiksi raivostui kokiessaan, ettei hänen aviomiehensä huomioinut häntä tarpeeksi firman pikkujouluissa. Niinpä hän heitti drinkin miehensä kasvoille, ja ryntäsi ulos.

Sisäänpäin kääntyneen rajatilapotilaan käytös satuttaa eniten henkilöä itseään, vaikkakin sillä on vaikutusta myös hänen lähipiiriinsä. Sisäänpäin kääntynyt henkilö saattaa tuntea hirvittävää syyllisyyttä kuvitelluista sääntörikkomuksistaan. Hän voi vahingoittaa itseään, yrittää pitää vihansa sisällään, ja syyttää itseään ongelmista, jotka eivät ole hänen vikansa. Itsemurha on myös mahdollinen.

Jotkut epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät ihmiset käyttäytyvät useimmiten sisäänpäin kääntyneesti, ja jotkut taas pääasiassa ulospäin suuntautuneesti. Ja jotkut ovat sekoitus molempia käyttäytymistapoja. Esimerkkitapauksen nainen tunsi itsensä todella syylliseksi nolattuaan aviomiehensä pikkujouluissa. Hän käveli juhlista kotiin, nappasi joulukuusesta koristeita, ja rusensi ne paljain käsin, aiheuttaen itselleen runsaan verenvuodon.

Suomennettu artikkelista: BPDCentral.com -sivusto: ”Types of BPD” http://www.bpdcentral.com/resources/basics/types.shtml [25.1.2012]

Tilastotietoa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä

Monet ihmiset ovat hämmentyneitä ja musertuneita saadessaan epävakaan persoonallisuushäiriön  diagnoosin. Tilastotietojen selvittäminen persoonallisuushäiriöstä voivat rohkaista sinua etsimään itsellesi apua. Tässä joitakin tärkeimpiä epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyviä faktoja ja lukuja.

Epävakaan persoonallisuushäiriön yleisyys

Epävakaa persoonallisuushäiriö on paljon yleisempi, kuin ehkä kuvittelet. Monet persoonallisuushäiriöt ovat saaneet laajaa mediahuomiota (esimerkiksi valtamediassa on puhuttu paljon ”autismiepidemiasta”), mutta epävakaa persoonallisuushäiriö on jäänyt suhteellisen tuntemattomaksi. Tutkijat kuitenkin arvioivat, että noin 1.4 %:lla väestöstä on epävakaa persoonallisuushäiriö, mikä tarkoittaa yhtä henkilöä per 150 ihmistä (mikä on yhtä paljon kuin nykyiset arviot autismin esiintyvyydestä).

Sukupuolen vaikutus epävakaan persoonallisuushäiriön esiintymiseen

Naisilla epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosi on huomattavasti yleisempi kuin miehillä. Itse asiassa, noin 75 % diagnoosin saaneista on naisia (eli yhtä diagnoosin saanutta miestä kohti löytyy kolme diagnoosin saanutta naista). Tutkijat eivät tiedä syytä sukupuolierolle – voi olla, että naiset ovat alttiimpia sairastumaan epävakaaseen persoonallisuushäiriöön kuin miehet, tai ehkä epävakaan persoonallisuushäiriön diagnosoimisessa on ongelmia (miehillä, joilla on epävakaa persoonallisuushäiriö, annetaankin traumaperäisen stressihäiriön diagnoosi).

Itsemurhatilastot

Huolestuttavimmat epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyvät tilastotiedot löytyvät itsemurhatilastoista. Noin 70 %:ia epävakaista henkilöistä tekevät ainakin yhden itsemurhayrityksen elämänsä aikana. 8 – 10 %:ia epävakaan persoonallisuushäiriön omaavista henkilöistä toteuttavat itsemurhan, ja luku on enemmän kuin 50-kertainen verrattuna normaaliväestöön.

Paranemisennuste

Hyvä uutinen on, että vaikka epävakaa persoonallisuushäiriö on vakava mielenterveyshäiriö, se ei missään nimessä merkitse elinkautista tuomiota. Tutkimukset osoittavat, että epävakaan persoonallisuushäiriön ennuste ei todellisuudessa ole niin huono kuin on ajateltu. Melkein puolet ihmisistä, joilla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, eivät täytä diagnostisia kriteerejä enää kahden vuoden jälkeen. Kymmenen vuotta myöhemmin 88 %:ia diagnosoiduista henkilöistä eivät enää täytä diagnostisia kriteerejä.

Suomennettu artikkelista: Kristalyn Salters-Pedneault (PhD), “Borderline Personality Disorder Statistics. BPD by the Numbers.” Julkaistu 2.7.2010. Luettu internet-osoitteessa:   http://bpd.about.com/od/understandingbpd/a/bpdstats.htm [16.1.2012)

Epävakaa persoonallisuushäiriö lyhyesti

…Epävakaa persoonallisuushäiriö (rajatilapersoonallisuus, tunne-elämän epävakaus, engl. borderline personality disorder) on vakava mielenhäiriö, jonka keskeisiä oireita ovat epävakaa tunne-elämä, vaikeus säädellä käyttäytymistä ja alttius vuorovaikutussuhteiden ongelmiin. Siitä kärsii noin 0.6 % koko väestöstä ja psykiatrisista avohoitopotilaista noin 11 %:ia

…Kansainvälisessä tautiluokitusjärjestelmässä (ICD-10) epävakaan persoonallisuushäiriön koodi on F60.3

…Epävakaa persoonallisuushäiriö jaetaan edelleen kahteen alatyyppiin: F60.30 Impulsiivinen tyyppi ja F60.31 Rajatilatyyppi

…Persoonallisuuden epävakaus johtaa usein itsemurhayrityksiin, ja kuolleisuus on 10 %:n luokkaa

…Muiden persoonallisuushäiriöiden tapaan ensimmäiset merkit tunne-elämän epävakaudesta esiintyvät jo lapsuudessa tai teini-iässä – persoonallisuushäiriöille on tyypillistä jo nuorella iällä ilmennyt ja itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa, joka aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen

…Epävakaan persoonallisuushäiriön oireita ovat tunteiden kokemisen ja säätelyn ongelmat, harkitsematon ja ennalta arvaamaton käytös (impulsiivisuus), häiriöt minäkuvassa (epävakaa ja ympäristön vaikutuksille altis identiteetti, voimakkaat häpeän ja syyllisyyden tunteet, huono itsetunto), joustamattomuus, aggressiivisuus, itsetuhoisuus (esimerkiksi itsensä viiltely, lääkkeiden yliannostelu), nopeat mielialan vaihtelut, alkoholin ja/tai päihteiden väärinkäyttö, holtiton seksuaalisuus, intensiiviset ja epävakaat ihmissuhteet (jotka vaihtelevat kritiikittömästä ihailusta täydelliseen vähättelyyn), tyhjyyden tunne, hylätyksi tulemisen pelko, syömishäiriöt, psykoottiset ja paranoidiset oireet

…Epävakaan persoonallisuushäiriön impulsiivisessa muodossa korostuu etenkin tunne-elämän epävakaus sekä yllykkeiden hallinnan puute; rajatilatyypille ominaisia piirteitä ovat häiriöt minäkuvassa, päämäärien asettamisessa ja sisäisissä tavoitteissa, jatkuva tyhjyyden tunne, kiihkeät ja epävakaat ihmissuhteet sekä taipumus itsetuhoiseen käytökseen

…Syytä epävakaan persoonallisuushäiriön muodostumiselle ei tiedetä, mutta oletettavasti siihen vaikuttavat sekä perinnölliset-, (geneettiset) että ympäristötekijät, kuten lapsuuden traumaattiset kokemukset

…Epävakaa persoonallisuushäiriö on yleisempää naisilla kuin miehillä – jopa 75 % diagnosoiduista on naisia

…Hoitona käytetään ensisijaisesti psykoterapiaa, mutta vakavia oireita kuten masennusta, aggressiivisuutta, itsetuhoisuutta ja mielialanvaihtelua voidaan hoitaa myös lääkkeillä

…Epävakaan persoonallisuushäiriön ”haltuunotossa” potilaan oma aktiivisuus on tärkeää; terapian ja itsehoidon ensisijaisena tavoitteena on oppia tunnistamaan ja hallitsemaan terveellä tavalla jäykkien käytöstapojen taustalla olevia ahdistavia tunnemuistoja

…Epävakaan persoonallisuushäiriön paranemisennuste on melko hyvä, vaikka hoito saattaa kestää pitkään – oireet lievittyvät useimmilla potilailla kymmenen vuoden kuluessa niiden ilmenemisestä

Lähteet:

Sami Anttila, psykiatrian erikoislääkäri, kotisivut http://www.samianttila.net/tyo/epavakaa_persoonallisuus/ [18.1.2012]

Matti Huttunen, psykiatrian erikoislääkäri: ”Persoonallisuushäiriöt”, Lääkärikirja Duodecim, 22.10.2011 http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407 [18.1.2012]

Jyrki Kokeila ja Teija Riikola, ”Epävakaa persoonallisuushäiriö”, Duodecim; Käyvän hoidon potilasversiot, 10.3.2008 http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=khp00074 [18.1.2012]