sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Blogin uusi ilme!

Olen näin sunnuntain ratoksi vähän tuunannut KameleonttiBlogia. Näyttääkö paremmalta? Mun mielestä lopputulos on ihan ok ottaen huomioon, etten todellakaan ole mikään maailman paras näissä jutuissa. Vielä kun keksisi, miten tuon email-painikkeen saisi toimimaan... hmmm... apua?

Täällä on toistaiseksi ollut aika hiljaista. Jokunen kävijä on tilastojen mukaan eksynyt sivuille päivittäin, mutta kukaan ei ole vielä kommentoinut mitään. Huhuu! Anybody here?? Olisi tosissaan mukava saada kommentteja esimerkiksi sen suhteen, millaisia juttuja haluaisitte KameleonttiBlogista lukea. Suunnitelmissani on seuraavaksi hyökätä Pilleripurkille, eli koota asiaa epävakaan persoonallisuushäiriön lääkehoidosta. Myös linkkilistaa on tarkoitus alkaa kokoamaan. Ja mitäs muuta... ehdotuksia?

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

-K-

3 kommenttia:

  1. Minä olen täällä, moi vaan!
    Mahtavaa, että löysin tän blogin =). Mulla ei ole virallista persoonallisuushäiriö-diagnoosia(vain vakava masennus), mutta olen lukenut aiheesta ja ihmettelen vain miten minä tai kukaan ammattilainen ei ole yhdistänyt ko. häiriötä aikaiemmin itseeni, kun lähes kaikki kriteerit täsmäävät.

    Aika kattavastihan täältä jo kaikkea löytyykin, mutta musta olisi kiva lukea lisää ihan sun normi arjesta ja niistä ongelmista mitä on tai on ollut.

    Jatka vaan samaan malliin!

    VastaaPoista
  2. Hei Kameleontti!

    Samanlaista ääripäästä toiseen -elämää on mullakin. Yks mikä mietityttää enkä oikein ole löytänyt siihen vastausta netistä, missä kaikki selviytymistarinat? Häiriö on mahdollista hoitaa vuosien kovalla työllä, mutta tuleeko paraneminen niin huomaamattoman pienissä palasissa että siitä on vaikea raportoida?

    Oman minuuden kokoaminen tuntuu olevan melko mahdotonta, koska milloin pystyy erottamaan sen mikä on itsestä ja mikä on peilattua? Voiko siis milloinkaan olla varma siitä kuka on?

    Kahlaan kunnon karikoissa jatkuvilla sykleillä. Valoa tunnelin päässä on aina hetkittäin ku olen yksin. Silloin lähellä ei ole ihmisiä jotka aiheuttavat minussa tunnereaktiota. Voin luoda itselleni kuvitteellisen kuvan että voin taas paremmin, jolloin päädyn taas suhteeseen varmana omasta kehityksestäni. Olo on kuin kehää kiertävällä aasilla :D

    Tsempit kevääseen!

    VastaaPoista
  3. Hei!
    Löysin blogisi tänään ja jään ehdottomasti seurailemaan sitä. Luin kaikki tekstisi läpi ja pelottavan paljon löysin itseäni. Minulla on siis vuosi sitten diagnosoitu kaikkien muiden sairauksien lisäksi tämä epävakaa persoonallisuushäiriö, vaikka en vielä uskallakaan myöntää sairastavani sitä. Käyn terapiassa ja lääkettäkin saan, en kuitenkaan usko hyötyväni kummastakaan, sillä molemmat nostavat kovan ahdistuksen pintaan.
    On aivan mahtavaa, että kirjoitat tätä blogia! KIITOS!

    -Henna

    VastaaPoista