Epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosi
Diagnoosi tarkoittaa lääketieteellistä taudinmääritystä. Oikea diagnoosi auttaa valitsemaan tiettyyn häiriöön sopivan hoidon. Tämä pätee myös epävakaaseen persoonallisuuteen, vaikka persoonallisuutta tarkasteltaessa terveyden ja häiriön välistä rajankäyntiä ei ole yksiselitteistä määrittää.
Huomioitavaa! Jokaisessa ihmisessä esiintyy jossain määrin persoonallisuushäiriöihin kuuluvia luonteenpiirteitä ja/tai käyttäytymistä, erityisesti teini-ikäisiltä. Oireiden on siten oltava pitkäkestoisia (kestäen vuosia) ja pysyviä. Lisäksi niiden täytyy olla intensiivisiä eli voimakkaita. Ole varovainen diagnosoidessasi itseäsi tai muita. Itse asiassa on viisainta jättää diagnoosin tekeminen ammattilaisten huoleksi, sillä se on pitkä ja monimutkainen prosessi.
Useimmat ihmiset, joilla on epävakaa persoonallisuushäiriö, kärsivät myös muista mielenterveysongelmista kuten masennuksesta, syömishäiriöistä tai päihdeongelmista. Voikin olla vaikea erottaa, mitkä oireet johtuvat tunne-elämän epävakaudesta ja mitkä jostakin muusta. On siis viisainta kääntyä ammattilaisen puoleen.
DIAGNOSTISET JÄRJESTELMÄT
Käypä hoito -suosituksessa viitataan diagnoosien osalta kansainväliseen diagnostisen luokittelujärjestelmän (International Classification of Diseases) uusimpaan versioon ICD-10:een, ja Amerikan Psykiatriyhdistyksen (APA) laatimaan psykiatristen häiriöiden DSM-IV-TR-diagnoosiluokitukseen (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders). ICD-10 ja DSM-IV ryhmittelevät persoonallisuushäiriöt hieman toisistaan poikkeavasti: ICD-10:ssä käytetään termin rajatilapersoonallisuushäiriö sijaan diagnoosia epävakaa persoonallisuus.
Epävakaa persoonallisuushäiriö ICD-10 -tautiluokituksen mukaan
Persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit:
· Yksilön luonteenomaiset ja pysyvät sisäisen kokemisen tavat ja käytös poikkeavat merkittävästi kulttuurin sisäisistä normeista.
Poikkeama vähintään kahdella alueella:
1. tiedollinen toiminta (kuinka ihminen havaitsee ja tulkitsee asioita, ihmisiä ja tapahtumia; miten hän asennoituu ihmisiin ja muodostaa mielikuvia itsestään ja muista)
2. tunne-elämä (tunne-elämän kirjo, voimakkuus ja asianmukaisuus tilanteeseen nähden)
3. impulssikontrolli ja tarpeiden tyydyttäminen
4. ihmissuhteiden luonne ja toimintatapa muiden ihmisten kanssa
· Poikkeama ilmenee pysyvänä käyttäytymismallina, joka on joustamaton, sopeutumaton tai muutoin häiriintynyt, ja se esiintyy laajalti erilaisissa henkilökohtaisissa ja sosiaalisissa tilanteissa (eli se ei esiinny yksinomaan jonkin laukaisevan tekijän tai tilanteen aikaansaamana)
· Edellä mainittu käyttäytymismalli aiheuttaa henkilökohtaista kärsimystä tai vastoinkäymisiä sosiaalisessa selviytymisessä, tai molempia
F60.30 Impulsiivinen häiriötyyppi
Huomautukset:
Impulsiivista häiriötyyppiä luonnehtivat etenkin tunne-elämän epävakaus ja yllykkeiden hallinnan puute. Väkivaltaiset purkaukset ja uhkaava käytös ovat tavallisia, etenkin reaktiona muiden kritiikkiin.
Diagnostiset kriteerit:
A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit
B. Kohta A ja sen lisäksi vähintään kaksi seuraavista:
1. taipumus toimia hetken mielijohteesta ja seurauksia harkitsematta
2. taipumus käyttäytyä riitaisasti ja joutua ristiriitatilanteisiin muiden ihmisten kanssa etenkin, jos impulsiivista käytöstä pyritään estämään tai sitä arvostellaan
3. alttius vihan ja väkivallan purkauksille ja kyvyttömyys hallita niitä
4. kyvyttömyys ylläpitää mitään toimintaa, joka ei tuota välitöntä palkkiota
5. epävakaa ja oikukas mieliala
F60.31 Rajatilatyyppi
Huomautukset:
Rajatilatyypillä esiintyvät useat tunne-elämän epävakaisuuden piirteet. Sille ovat ominaisia häiriöt minäkuvassa, päämäärien asettamisessa ja sisäisissä pyrkimyksissä (seksuaaliset pyrkimykset mukaan luettuina) sekä jatkuva tyhjyyden tunne. Kiihkeät ja epävakaat ihmissuhteet saattavat aiheuttaa toistuvasti tunne-elämän kriisejä. Ne voivat olla yhteydessä liialliseen pyrkimykseen välttää hyljätyksi tulemista. Nämä kriisit voivat johtaa toistuviin itsemurhauhkauksiin tai -yrityksiin tai muuhun itsetuhoisuuteen (vaikkakin tätä saattaa tapahtua myös ilman selviä ulkoisia aiheuttajia).
Diagnostiset kriteerit:
A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit
B. Diagnoosin F60.30 osiosta B. esiintyy vähintään kolme ja lisäksi ainakin kaksi seuraavista:
1. minäkuvan, sisäisten pyrkimysten ja seksuaalisen suuntautuneisuuden epävarmuus ja häiriintyneisyys
2. taipumus intensiivisiin ja epävakaisiin ihmissuhteisiin ja niiden myötä tunne-elämän kriiseihin
3. liiallinen hylätyksi tulemisen välttäminen
4. toistuvaa itsensä vahingoittamista tai sillä uhkailua
5. jatkuva tyhjyyden tunne
Epävakaa persoonallisuushäiriö DSM-IV:n kriteerien mukaan
301.83 Rajatilapersoonallisuushäiriö
Laaja-alaista ihmissuhteisiin, minäkuvaan ja affekteihin liittyvää epävakautta ja huomattavaa impulsiivisuutta. Alkaa varhaisaikuisuudessa ja esiintyy monissa yhteyksissä vähintään viidellä seuraavista tavoista.
1. Kiihkeitä yrityksiä välttyä todelliselta tai kuvitellulta hylätyksi tulemiselta. (Huom. Älä ota huomioon itsetuhoista käyttäytymistä tai itsensä viiltelyä yms. vahingoittamista (kriteeri 5)
2. Epävakaita ja intensiivisiä ihmissuhteita, joita luonnehtii äärimmäisen ihannoinnin ja vähättelyn vaihtelu – tätä kutsutaan kahtiajaoksi (engl. splitting)
3. Identiteettihäiriö: merkittävästi ja jatkuvasti epävakaa minäkuva tai kokemus itsestä
4. Impulsiivisuus ainakin kahdella potentiaalisella itselle vahingollisella alueella (esimerkiksi tuhlaaminen, seksi, kemiallisten aineiden käyttö, holtiton liikennekäyttäytyminen, ahmiminen). Huom. älä ota huomioon itsetuhoista käyttäytymistä tai itsensä viiltelyä yms. vahingoittamista (kriteeri 5)
5. Toistuva itsetuhoinen käytös, siihen viittaavat eleet tai uhkaukset tai itsensä viiltely ym. vahingoittaminen
6. Affektiivinen epävakaus, joka johtuu mielialan merkittävästä reaktiivisuudesta (esimerkiksi intensiivinen jaksoittainen dysforia eli tunne siitä että mikään ei ole oikein, ärtyneisyys tai ahdistuneisuus, joka kestää tavallisesti muutamia tunteja ja vain harvoin muutamaa päivää kauemmin)
7. Krooniset tyhjyyden tuntemukset
8. Asiaankuulumaton, voimakas suuttumus tai vaikeus kontrolloida suuttumusta (esim. toistuva äkkipikaisuus, jatkuva vihaisuus, toistuva tappeleminen)
9. Hetkellinen stressiin liittyvä paranoidinen ajattelu tai vakava dissosiatiivinen oireilu
Kahtiajako (splitting) – mitä se tarkoittaa?
Epävakaan persoonallisuuden maailma on jakaantunut sankareihin ja roistoihin aivan samoin, kuin lapsen maailma. Tunne-elämältään epävakaa henkilö ei siedä toisten ihmisten epäjohdonmukaisuutta ja moniselitteisyyttä; hän ei kykene sisällyttämään sekä hyviä että huonoja ominaisuuksia toisesta ihmisestä muodostamaansa kokonaiskuvaan. Tietyllä hetkellä toinen on joko jumala tai paholainen. Rajankäyntiä tai harmaan sävyjä ei ole… jonakin päivänä ihminen on suuresti ihannoitu; jonakin toisena päivänä taas täysin mitätöity ja sivuutettu.
Normaalit ihmiset ovat ambivalentteja, eli he pystyvät kokemaan kahta toisilleen vastakkaista tunnetilaa samanaikaisesti; tunne-elämältään epävakailla ihmisillä tunnetilat sen sijaan vaihtelevat edestakaisin. Kun ihannoitu henkilö lopulta aiheuttaa jonkin pettymyksen (kuten väistämättä tapahtuu, ennemmin tai myöhemmin), epävakaan ihmisen on voimakkaasti muutettava hänestä muodostamaansa yksipuolista käsitystä. Joko idoli karkotetaan, tai epävakaa ihminen hylkää itsensä kyetäkseen säilyttämään ihannoimastaan henkilöstä luomansa illuusion.
Kahtiajaon tarkoituksena on suojella tunne-elämältään epävakaata ihmistä vastakkaisten tunteiden ja mielikuvien hermostuttavalta ristitulelta. Usein strategia toimii kuitenkin päinvastoin. Epävakaan henkilön persoonallisuuden murtumista tulee katkeamia, ja tunne omasta ja toistenihmisten identiteetistä muuttuu entistä epävakaammaksi ja häilyvämmäksi.
(I Hate You, Don't Leave Me by Jerry Kreisman, M.D. From page 10, engl. lainauksen http://www.bpdcentral.com/resources/basics/main.shtml suom. Anz)
Dissosiaatio
Dissosiaatio tarkoittaa tilaa, jossa ihminen tavalla tai toisella irtaantuu “todellisuudesta”. Käytännössä se voi tarkoittaa päiväunelmia, tekojen tekemistä olematta täysin sidoksissa niiden tekemiseen (toimimista ”automaattiohjauksella”) tai muuta todellisuudesta vieraantunutta toimintaa.
Käsitteenä dissosiaatio tarkoittaa kokonaisuuden osien joutumista erilleen toisistaan. Maailmalla yleisesti käytetyn määritelmän mukaan dissosiaatio on prosessi, jossa normaali tajunnan, muistojen, identiteetin ja havaintojen yhdistyminen on häiriintynyt (DSM-IV-TR). Tämän näkemyksen mukaan dissosiaatiota on normaalia ja patologista.
|
Tervettä dissosiaatiota ovat tämän määritelmän mukaan esimerkiksi kahden asian yhtäaikainen tekeminen, syvä eläytyminen (esim. roolileikki ja mielikuvitusystävät), asiaan imeytyminen tai tunteiden tietoinen tukahduttaminen vaikeassa tilanteessa.
|
Patologista dissosiaatiota ovat esimerkiksi itsestä irrallaan olemisen tai unessa elämisen tunne, huomattava elämänkerrallisen muistin heikkous tai identiteetin hämärtyminen tai vaihtuminen.
|
PERSOONALLISUUS
- DSM-IV-TR määrittelee persoonallisuuden piirteet pysyviksi tavoiksi havainnoida, suhtautua toisiin sekä ymmärtää itseä ja ympäristöä. Nämä ilmentyvät laajasti erilaisissa tilanteissa. Persoonallisuus on toimintojen ja piirteiden dynaaminen kokonaisuus.
- Persoonallisuutta voidaan kuvata neljällä tasolla:
- persoonallisuuden piirteet (esimerkiksi temperamentti)
- luonteenomaiset sopeutumiskeinot ja yksilölliset tavoitteet
- narratiivinen minuus (kuten identiteetti)
- vuorovaikutussuhteiden dynamiikka
- Temperamentti viittaa jo imeväisiässä tunnistettaviin yksilöllisiin, biologiaan pohjautuviin valmiuksiin tunteiden säätelyssä.
- Persoonallisuuden piirteistä tunne-elämän vakaus, tunnollisuus ja sosiaalinen dominoivuus lisääntyvät vielä 30 – 40 ikävuoteen saakka, mutta piirteiden hierarkkinen järjestys pysyy samanlaisena.
- Persoonallisuushäiriöiden diagnosoimista ja kliinisiä tutkimuksia varten on kehitetty erilaisia puolistrukturoituja haastattelumenetelmiä ja itsearviointimenetelmiä.
- Suomessa on yleisesti kliinisessä ja tutkimuskäytössä SCID-haastattelu (Semistructured Clinical Interview for DSM-IV Disorders), jonka II osa on kehitetty persoonallisuushäiriöiden diagnosoimiseksi.
- SCID-II-haastattelu saattaa lisätä persoonallisuushäiriön diagnosoinnin osuvuutta.
- Kolmannelta taholta saatu tieto ei juuri lisää diagnostisen arvion luotettavuutta.
- Persoonallisuushäiriön diagnostiikassa esiintyy useita virhelähteitä, kuten kulttuuri, etninen tausta, häiriön alkamisikä, sukupuoli, persoonallisuuden yleiset muutokset ja ajankohtainen muu psykiatrinen oireisto, joka saattaa korostaa persoonallisuuden piirteitä.
- Diagnostiikassa tulee kiinnittää huomiota oireilun kestoon, sillä persoonallisuushäiriöissä oireiston tulee olla nähtävissä murrosiän lopulla tai nuorella aikuisiällä, ja sen tulee kuvata potilaan toimintaa pitemmällä aikavälillä.
- Diagnoosiin ei ole yleensä perusteita vain yhden strukturoimattoman haastattelun pohjalta.
- Diagnoosia arvioitaessa tulee jokaista oirekriteeriä arvioida sen valossa, onko piirre selkeästi patologinen, pitkäaikainen ja eri yhteyksissä ilmenevä.
Lähteet:
Epävakaa persoonallisuus, Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Korkeila J. pj. ym., Duodecim 2008;124(7):820–36. http://www.kaypahoito.fi [25.1.2012]
LL Maaria Koivisto, PsykLis Jan-Henry Stenberg, LT Heikki Nikkilä, PsM Annika Rosenqvist ja LT, FM, prof. Hasse Karlsson: ”Epävakaa persoonallisuus – diagnoosi” teoksessa Epävakaa persoonallisuus – itsehoito-opas, Duodecim Terveyskirjasto, 18.11.2009. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=epi00003&p_teos=epi&p_osio=&p_selaus=12525 [23.1.2012]
Trauma ja dissosiaatio -internetsivut: ”Dissosiaatio pähkinänkuoressa”. http://www.traumajadissosiaatio.fi/D/dissosiaatio_pahkinankuoressa.html [25.1.2012]
BPDCentral -internetsivusto: What is Borderline Personality Disorder (BPD)? http://www.bpdcentral.com/resources/basics/main.shtml [25.1.2012]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti